NYT NE ON TÄÄLLÄ

Siis voi herranjumala kuinka onnellinen olo mulla on tällä hetkellä! Olin jo eilisestä asti tietonen että mun sijotustiedot tulee tänään, mut ei tähän fiilikseen kyllä mitenkään voi varautua!

Paikkana mulla tulee siis olemaan Loveland, Coloradossa. Host perhe asuu jossain ihan Boyd Laken rannalla ja mun makuuhuoneen ikkunasta tulee kuulemma olemaan näkymä juurikin tähän järvelle. Lovelandissa on noin 70 000 asukasta ja asukasluvultaan se vastaa siis suunnilleen Lappeenrantaa. Coloradon pääkaupunkiin Denveriin on matkaa 70 kilometriä, joten siellä pääsen varmaan käymään kerran jos toisenkin. Mun äidin serkku asuu perheineen suunnilleen 300 kilometrin päässä Lovelandista ja niitä pääsen varmaan kans joskus tapaamaan. Ja kuten noista kuvistakin selviää, Kalliovuoret kulkee jostain siitä Lovelandin vierestä, ootan niiiin paljon et pääsen tonne valokuvaamaan!

Mun host-perheeseen kuuluu vanhempien lisäks 17 vuotiaat kaksostytöt, jotka tulee käymään mun kaa samaa koulua. Perheellä on myös kaks koiraa, mistä oon kans aika innoissani! Mun hostit patikoi ja laskettelee ja alunperin toivoinkin että näitä aktiviteetteja pääsisin vaihdon aikana harrastaa! En oo kauheesti vielä mun perheen kanssa jutellu, eli en sen tarkemmin tiiä mitä ne vapaa-ajallaan harrastaa tmstms. mut ainakin näin pintapuolisesti vaikuttavat tosi mukavilta.

Mun koulu tulee olemaan Mountain View High School, jossa on noin 1200 oppilasta, mikä on vähän eri juttu kun mun 400 oppilaan lukio täällä päin. Koulun värit on violetti ja hopea, ja harrastus mahollisuuksia näytti olevan ties mitä erilaisia. Ainakin uinti saattais mua kiinnostaa ku sitä oon aikasemminkin harrastanu, tosin en tiiä kuinka innoissani oon osallistumaan karsintoihin. :D Ymmärsin näin, että mun koulussa olis jonkunnäkönen taidepainotus tai että siellä olis ainakin vähän enemmän taideaineita tarjolla. Perus maalaamisesta ja piirtämisestä en mitenkään hirveesti perusta, mut jos siellä on jotain erikoisjuttuja, nii niiden kokeileminen vois kans olla ihan kivaa.

Mun lähtö Soft Landing Campille tulee olemaan ens tiistaina tai keskiviikkona. Kiva et tässä on välissä monta päivää nii ehin ihan rauhassa pakata ja nähä vielä kavereita ja joitain sukulaisia.
Sijotustietojen saamisesta on nyt about kaks tuntia ja tällä hetkellä on oikeestaan aika rauhallinen olo. Oon vaan niin ilonen että tää odotus on vihdoin ohi ja koko juttu konkretisoitu. Nyt vasta alkaa pikku hiljaa heräämään semmonen fiilis, että olisin oikeesti johonkin lähössä!

Loputon odotus

Mulla olis jo aivan järjetön himo päästä lähtemään, niinku varmaan jokasella muullakin vaihtarilla - ja varsinki meillä jotka ei olla vielä sijotustietoja saatu. Kyllähän mä tiesin jo sillon ku tähän hommaan lähin, että kaikki ei sijotustietojaan saa vielä kevään aikana ja siinä vaiheessa kun kesäkuu vaihtu heinäkuuhun, aloin valmistella itteeni siihen että saisin tietoni vasta elokuussa, kun kaikki muut alkaa jo pakata laukkujaan. Mä myös tiedän ettei se tee musta yhtään huonompaa ihmistä tai vaihto-oppilasta, mutta ei se oo helppoa seurata kun kaikkien muiden unelmat alkaa konkretisoitua ja itellä ei viimesen puolen vuoden aikana oo tapahtunu oikeestaan mitään edistystä.

Hieman mun oloa helpottaa tieto siitä, että Cetusalla on edelleen kymmenkunta suomalaista vaihto-oppilasta jolla ei vielä oo perhettä (vaikka tottakai toivonkin että kaikki sais perheen mahd. pian!) joten tiedän etten oo ainoo joka odottelee edelleen. Päivä päivältä kuitenkin turhauttaa vaan enemmän, eikä asiaa yhtään auta se, kun kaverit ja sukulaiset kyselee koko ajan minne päin sitä ollan menossa ja millon on lähtö. Tuntuu ettei ihmiset vaihtaripiirien ulkopuolelta oikeen ymmärrä että on ihan normaalia oottaa sijotustietoja näinki pitkälle kesään ja saan muilta vaan sääliviä katseita, vaikka tässä vaiheessa tarvisin kyllä jotain ihan muuta.

Eniten mua ehkä turhauttaa se tosiasia, että mulla on Cetusan profiilissa iso virhe, mutta jolle kukaan ei tee yhtään mitään. Asiasta oon ilmottanu jo muutamaan kertaan, mutta Exploriukselta ei oo kuulunu yhtään mitään vastausta ja profiilissa möllöttää edelleen kielitietojen kohdalla sellanen virhe, jolla on mahollisuuksia vaikuttaa negatiivisesti mun valintaan.
Muita lähteviä vaihto-oppilaita taidan tuntea oikeestaan vaan ihan muutaman, joten tuntuu että oon tosi yksin mun ajatusten kanssa. Vaikka juttelenki melkein päivittäin kavereiden kanssa näistä fiiliksistä, tuntuu siltä että tarvisin tukee sellasilta ihmisiltä, jotka itekin on joskus ollu/on edelleen tässä samaisessa tilanteessa. 

Tunteet on tosiaan siis tässä vaiheessa aika negatiivisia ja ihan vaan koska tää loputon odotus on koko ajan päällimmäisenä mielessä ja alkaa pikku hiljaa raastaa hermoja. En oikeen vielä osaa käsittää että tieto mun lähdöstä voi oikeesti tulla ihan millä sekunnilla tahansa ja että todennäkösesti tuunki lähtemään ihan muutaman päivän varotusajalla. Lähtö on niin lähellä, mutta silti vielä niin kaukana. 

Kuka? Mitä? Häh?

Tää ensimmäisten postausten kirjottamisen ylitsepääsemätön hankaluus yllätti mut taas. Täähän kun ei mun ensimmäinen blogi ole, joten en tätäkään ihan ensimmäistä kertaa kirjottele. On vaan tosi vaikee keksiä mitä sitä pitäis kertoo ihmisille, jotka ei susta tiedä yhtikäs mitään.

Sivupalkista jo sen verran selviääkin, että nimeltäni mä olen Johanna, 16 vuotias ja että aijon syksyllä 2014 suunnata nokkani Atlantin toiselle puolelle noin kymmeneksi kuukaudeksi. Tarkempia tietoja en vielä oo ennättäny saamaan ja pikkunen paniikki alkaa hiljalleen nousta. Mä en varsinaisesti harrasta mitään, vaan täytän mun vapaa-ajan lähinnä elokuvien/sarjojen kattomisella (lue: netflix), musiikilla ja satunnaisella lenkeilyllä sekä valokuvaamisella. Seuraan innokkaasti jääkiekkoa ja luen John Greenin kirjoja. Tykkään syödä kovasti ja paljon, ja keittiössä häärääminen on kans tosi mielekästä puuhaa. Mä rakastan matkustelua ja uusien paikkojen tutkimista, lämmintä säätä ja auringonvaloa. Oon aika tympee ihminen kaamoksen aikaan, enkä juuri nauti ulkona olosta.

Mun blogi tulee sisältämään kaikennäköstä vaihtarielämään liittyvää niin täällä Suomen, kun sitten Ameriikankin puolella, mahdollisimman runsaasti valokuvamateriaalilla maustettuna.

Toivon että hyppäät mukaan seuraamaan kuinka tää pieni tytöntyllerö selviääkään kaikista eteen heitettävistä haasteista ja oppii elämään ilman vanhempien auttavaa kättä!

Kaikennäkönen kritiikki ja postausehdotukset tms. kommentit on tottakai aina tervetulleita! (: 

Kuvat: Berliini 7/2014 ja 01/2014